Music: Saga Söderström
Ihmiset kulkee kadulla
Kasvottomina
On kaikilla päällään harmaata tai mustaa
Ei ilmeitä ei hymyä
Ei värisävyn sävyä
Ei toisia silmiin katsota
Ikinä
Jos kaksi niistä törmää ne jää paikoilleen
Ne siinä seisoo kunnes toinen kuolee
Ja jossain hyvin kaukana viimeisen kerran halataan
Tahtoisin sinne juosta
Kysyn tietä mutta kukaan ei vastaa
Maa on kuin tervaa siihen uppoaa kuin juoksuhiekkaan
Itsestään vain huolehditaan muttei sitäkään
Suuri voima pitää otteessaan
Puhun mustaa
Ihmiset tulvii kadulla kadulla kasvottomina
Niiden määrä suurenee
Harmaa meri sakenee
Suuri massa jonka alle kuolee
Ei sen eessä selviä
Taivas tummuu
Mustat pilvet peittää maan
Lehdistä puhtaat puut sokaisee loistollaan
Ja jossain hyvin kaukana tavoittamattomissa
Näen valoa, sitä ei voi saavuttaa
Ihmiset vilisee kadulla kasvottomina
Ne liikkuu aina vaan nopeemmin
Ei ne pysähdy
Ne menee eri suuntaan kuin minä
Tukkii tien
Sen massan mukana virtaa kohti suurta rotkoa
Nyt ne putoaa kadulta yhä kasvottomina
Pudotessaan ne ei huuda
Ei kai niitä kiinnosta
Kun tämä paikka muuttuu mustaksi
Vellovaksi vaahdoksi
Kysyn tietä mutta kukaan ei vastaa
Maa on kuin tervaa siihen uppoaa kuin juoksuhiekkaan
Itsestään vain huolehditaan muttei sitäkään
Suuri voima pitää otteessaan
Puhun mustaa
Ja tänne ei jää ketään
Maailma itkee yksinäisyyttään
Niin itkisin minäkin